Hankkeemme yrittäjiä ja me hanketoimijat matkustimme pitämään hankeseminaaria sekä oppimaan kieltä ja kulttuuria hankkeemme menetelmällä Suistamolle ja Suojärvelle Karjalaan. Mukana olivat yrittäjät Sinikka ja Kalevi Mustonen (Paavolan Loma-asunnot), Anita Ovaskainen (Majatalo Puukarin Pysäkki), Ella Kärki, Jouko Kankare ja minä hankkeesta. Kurssilaiset saivat heti alkuunsa oppimistehtävänsä: faktaa paikoista, joissa vierailisimme, kielimateriaalia sekä vihkoset, joihin toivottiin ahkerasti merkintojä päivien ajan. Kun palasimme Suomeen, kävi ilmi, että Sinikka oli ollut tunnollisin ja kirjoittanut pitkät kertomukset vihkoonsa. Lainaan tähän hänen ajatuksiaan ja kokemuksiaan:
21.5.
"Rajalla jouduimme odottamaan kohtuullisen kauan. Oli helatorstain takia paljon busseja, isoja, matkalla Venäjälle. (---) Marinan majatalossa odotti kahvipöytä reiluine voileipineen ja marjapiirakoineen. Kahvi oli katettu lasikuistille. Iloinen ja positiivinen Marina esitteli yritystään meille. Majatalo on mäellä; kunhan Marina saa asiat ja ympäristön kuntoon, majatalosta tulee mukava. Paikka näkyy kauniisti tielle punaisine taloineen. Oli ilo nähdä rajakarjalaista naisenergiaa!
Illalla myöhään saavuimme Tamaran majataloon. Tamaran puutarha on siististi laitettu, paikka on todella siisti."
22.5.
"Aamiaisen jälkeen alkoi työssäoppiminen. Anita oli jo eilen alustanut eli herätellyt leipätaikinan juuren, tänään siihen leivottiin jauhot ja taikinan annettiin kohoilla, leivottiin leiviksi ja taas annettiin kohoilla. Me Anna-Liisan kanssa leivoimme perunapiirakoita. "
Anna-Liisa jatkaa: Olipa mahtavaa olla mestarieden opissa leipomassa leipää ja piirakoita. Ella, monitoiminainen, energiapakkaus, tekaisi mansikkakakun tekeytymään, kävi välillä puutarhahommissa. Aamulla naiset, Ella, Anna-Liisa ja Anita olivat käyneet kaupoissa ostamassa rahkaa, kermaa, mansikoita. Ella oli valmistellut sanalistaa varmasti ja mahdollisesti tarvittavista sanoista ja siitä listasta olikin totisesti hyötyä. Miehet lapioivat puutarhassa jonkun kummallisen kasan kasvihuoneen alustaksi. Kalevi halusi ehdottomasti itsensä kuvattavan lapion varteen nojaamassa. Valeri ei oikein ymmärtänyt, kun yritimme kysellä isompaa lobataa eli lapiota. Meistä venäläinen lapio on stalovaja loshka eli ruokalusikka :) Pieni, pitkä varsi, ei pontta - mietimme, voiko siis olla pontta lapioinnissa, jos ei ole pontta???
Sinikka kirjoittaa: "Marinan tultua lähdimme kaikki Kuikkaniemeen ja Leppäniemeen. Auton pysäköimme datsan pihalle. Niemessä on Suojärviseuran pystyttämä muistolaatta ja -paasi, rivi valkoisia ristejä nimineen. Vaikuttava alue!"
A-L jatkaa: Niin, Kuikkaniemestähän on viime aikoina ollut paljon kirjoitusta lehdissä. Suojärviseura ei saanut tullista läpi sotilaiden haudoille tarkoitettuja ristejä, nyt sinne on saatu n. 30 kpl ristejä paikalliselta puusepältä. Toivomme tietenkin asian ratkeamista, sillä selvää on, että omaisille asia on aivan valtavan tärkeä. Vakavaksi asia vetää muutkin - niin nuoria, niin paljon.
Leppäniemessä on Bombatalon juuret. Ajoimme Bombinin suvun peltojen ohitse aivan upean järvenrantamaiseman ohitse kirkon luo ja siitä Aleksi Karhun suvun entisen kodin kohdille. Talo on aika hyvin säilynyt, sen omistaa vanha nainen, joka pitää taloa kesäpaikkanaan.
23.5.
Aamulla Ella harjoitteli ja sitten kysyi, onko hänen vatruskansa mahdollisesti jäänyt saunalle. No, tietenkin kyse oli puserosta, mutta puutteellisesti äännettynä puserosta tulee vatruska. Aijai, nämä ovat herkullisia oppimistilanteita kielen kannalta. Erhekin opettaa ja nauru vapauttaa energiaa kokemukselliselle oppimisille, muistamiselle.
Matkalla Sortavalaan ajoimme mutkan Impilahdella. Eipä ihme, että karjalaiset ikävöivät entisiä kotiseutujaan. Sortavalassa teimme ostoksia, ruokailimme ja kahvittelimme. Ennen rajaa ovat vielä pakolliset ostospaikat naistenkauppa ja Öljymäki. Tuomisia kertyikin melkoinen määrä itse kullekin.
Niin, mitäpä me tästä seminaarista toimme mukanamme muuta? Kieltä ja kulttuurivaikutteita, elämyksiäkin, miettimistä, pohtimista, tuttavuuksia. Meillä oli hauskaa, huumori lensi ja nauruterapia tepsi.
A mitäpä veimmö? Veimme rajan taakse luomuruisleivän ohjeistuksen, ruisjauhopohjaisten karjalanpiirakoiden mallin, nais- ja miesenergiaa a la yrittäjät Pielisen Karjalassa. Mahtávat siellä miettiä, että olipa se pyrähdys!