YÖTÄ VINTTIKAMARISSA

Yksi unelmistani toteutui: Olin yötä Puukarin Pysäkissä tarkoituksenani havainnoida Lucian, Sannan, Anitan ja muun joukkueen kylpyä. Toki omakin lehmä pitää olla ojassa: Halusin samalla hieman pysähtyä tämän paperintuoksuisen, kiireisen työtahdin ja liian monien tekemisten keskellä. Olin siis yötä maalla, kävin saunassa ja urvahdin somaan vinttikamariin Puukarin yössä. Ikkunasta näkyy 1960-luvun kotimme puitten siimeksessä, Puukarihan oli silloin perheemme kotipaikkana. Nostalgista!

Kun nyt pystyin viipymään hieman pitempään oppimisympäristössämme, näin ja koin, millaista se "yötä päivää yrityksen arjessa" on. Aamutoimet, päivätoimet, iltatoimet - asiakkaita tulee ja menee, ruokaa laitetaan, pöytää katetaan ja puretaan, vuoteita petataan ja puretaan, sauna lämpiää, puhelin soi ja soi. Puukarin tuvan ilmapiiri on kuin kotona, ja palvelu ainakin tässä yrityksessä asia numero 1. Eikös olekin hienoa saada kädestä pitäen saatteeksi isännän toivotukset hyväksi jatkoksi matkalaisen lähtiessä taipaleelleen. Pikkuisen yrityksen etuoikeus! Kylpyviikolla osa asioista tehdään vieraalla kielellä. Aamupalaa syödessä juttu luiskahtaa pakostakin hankkeeseemme, ja kun juttukaveriksi sattuu yrityselämän ihminen, ei jutusta meinaa loppua tullakaan. Kiinnostus hankkeemme kehittämistyöhön on ilmeistä, saamme kannustusta :) Olemme kuulemma juuri oikealla asialla työelämän näkökulmasta, sanoo tämä Länsi-Suomesta kotoisin oleva matkalainen. Great!

Anita on ollut kylvetyksessä englannin kielensä parantamiseksi. Lucian oivallinen materiaali hienosti täydentää jo pari vuotta sitten aloitettua materiaalia, sanavarasto karttuu ja käytössä on uusia menetelmiä havainnollistaa opittua ja muistamisen arvoista. Näyttipä todella tehokkaalta, kun keittiön liitutauluun on päivittäin koottu vastaopittujien ruokien tai ainesten englanninkieliset versiot. Rakastan itsekin ydinsanojen oivaltamista ja havainnollistamista!

Sanna kertoo olevansa innostunut, koskapa hänen opinnoissaan tänä vuonna hän on jo saanut monta työharjoittelukokemusta - niistä 2 on kielikylpyjä yrityksessä. Tovin juttelemme ammattikorkeakoulun matkailuopintojen siirtymisestä Joensuuhun - olemme molemmat, Lucia mukaanluettuna, todella surullisia tästä. Jospa Joensuuhun menee viestiä meistä työelämälähtöisen kielenoppimisen oivaltajana Sannan ja hänen vuosikurssinsa mukana!

Hetken puhumme myös kielten aikamuodoista. Lucia on havainnut meidän suomalaisten käyttävän englannin kieltä puhuessamme perfektiä, kun oikeasti pitäisi (kai?) käyttää imperfektiä (I have read this book - I read this book). En osaa tuohon sanoa muuta kuin sen, että suomen kielessä perfektillä ja imperfektillä on eri merkitys ja käyttö johtunee sittä. Asia pitää tutkia - mielenkiintoinen havainto ja oppimisen paikka, jos kerta näin on.

Iltahämärässä istuin vielä hirsisaunan lauteilla ja sitten tyrnimehua juotuani nukahdin. Aika kiva kielenopettajan työpäivä - luokkatilatkin miellyttivät!